Preludi/ Drama Queen

Haluaisin hypätä laivaan, matkustaa maailman toiselle laidalle, kaivaa kuopan, vetää viltin ylleni ja nukkua kymmenen vuotta. Olen välitilassa jossa haluan paeta yhtä paljon menneisyyttä kuin tulevaisuuttakin.

Siitä ei ole kauaakaan, kun koin täydellisen onnellisuuden hetken astellessani rakastajani luo. Oli sunnuntai ja minulla oli laukku täynnä mansikoita. Töölö oli hiljainen. Olin huoleton ja astumassa taas omaan maailmaamme, jossa omistauduimme toisillemme ikinä mitään omistamatta. En kaivannut mitään muuta enkä edes kiirehtinyt askeleitani.

Jo viikon kuluttua itkin mykästä kauhusta kaikkia niitä vaatimuksia kohtaan, joita minua oikeasti rakastava ihminen voisi esittää. Tai joita minä esitän itselleni. Kling kling, sellin ovi kiinni pam, sinne jäät nainen, vangiksi katsomaan katon rajasta mitä roolihahmosi tekee. Häpeä nyt hyvänen aika harmaantunutta sydäntäsi.

Pitkään luulin, että olen tuomittu roolieni vangiksi. Ehkä siksi opin hallitsemaan elämääni tekemällä siitä sarjan erilaisia näytelmiä ja jokaiseen oman miehityksensä. Yksittäisissä kohtauksissa voi saavuttaa täydellisyyden ja kokonaisuudelta voi aina sulkea silmänsä.

On helppo rakastaa häntä, joka ei minulta mitään vaadi. Tunteita ei testata tilanteessa, jossa arkisimmat haasteet ovat lämpenevä sampanja ja suomalaisten mansikoiden puute maaliskuussa. Ikuinen nuoruus ja vapaus konkretisoituvat satunnaisella hukuttautumisella sinisiin silmiin, joissa on marmorikuulien pilkkuja.

Vaan kun tuntee voivansa elää täysillä vain tehdessään täysin muusta elämästä irrallaan olevia asioita, milloin se alkaa tarkoittaa sitä että onkin kuollut?

Itse olen päättänyt astella ulos, vaikka myönnän että todellisuus pelottaa ja sen välttely houkuttaa. Joskus ohjaajan elämä käy yksinäiseksi. Olisi aika elää ja käsikirjoittaakin yhdessä.

Preludista.

Talismaani

Ensimmäisellä kerralla sanoit, että hienointa välillämme on luottamus. En ymmärtänyt mitä tarkoitit, mutta luulen, että olit ihastunut tapaan jolla heittäydyimme toisiimme. Sinun kanssasi se oli helppoa.

Seuraavana aamuna juostessani ratikkapysäkille olin onnellinen hyvästä irtoseksistä, huvittunut osoittamastasi hellästä huolenpidosta ja tyytyväinen siitä, että irrottautuminen tuntui hoituvan siististi. "Olet sinä melkoinen tyttö," kommentoit viimeisenä. En ajatellut että vielä tapaamme.

Myöhemmin kerroit olevasi aina liian ihana, mukava ja hyvin kasvatettu. Tytöt luulevat liikoja ja ymmärtävät väärin. Sinä taas et ole koskaan rakastunut. Yrität seurustella ja ahdistut.

Minä olin jo tunnistanut sinut.

Sängyssä olimme yhtä samanmittaisten käsien ja jalkojen sekamelskaa. Tuntui kuin olisimme ilkikurisia lapsia nauttimassa pienestä pahanteosta ja leikkimässä niitä lääkärileikkejä joita en kenenkään ole kuullut oikeasti lapsena leikkineen. Kun paruin nautinnosta sylissäsi kiersit kätesi tiukemmin ympärilleni ja silitit selkääni kuin lohduttaen kärsivää, tyynnyttävästi, osasyyllisenä.

Reilun kuukauden mittaisesta suhteestamme voisi yhtä hyvin kirjoittaa riipaisevan rakkaustarinan kuin modernin kuvauksen nuorten aikuisten patologisista yrityksistä täyttää tyhjyyttään. Tapasimme aina jommankumman luona, emmekä koskaan tavanneet toistemme ystäviä. Töiden jälkeen taivalsin luoksesi joulukuun tuulta vasten. Suhteellamme ei ollut todistajia, ei tulevaisuutta, ei mitään yhtymäkohtaa siihen mitä elämämme muuten oli: kuplan sisällä olimme vain me.

Meitä ei ole. En muista koska mikään olisi tuntunut niin ikiomalta.

En vieläkään osaa päättää tarinaa.

Ensimmäinen kohtaus

Nuori mies tyrkkää naisen eteisen kaapistoa vasten ja tulee perässä. Mies nojaa ensin käsivarsiinsa, sitten naiseen, sitten taas toiseen käsivarteensa kiertäen samalla käden naisen niskaan. Nainen vingahtaa mielessään ilosta ja pienestä kivusta. Näyttää että päästään asiaan.

-Vitsi et sä olet kuuma pakkaus. Mä oon ajatellu tätä siitä saakka kun näin sut.

Siis puhujatyyppiä.

-Mutta mun on tunnustettava sulle jotain, mies jatkaa. Ku me oltiin juteltu siellä baarissa jotain tunti, olin päättäny, et tässä on nainen jota en kotiin vie. Et tämän saatan kiltisti taksiin, otan puhelinnumeron, suutelen sievästi hyvästiksi ja vien seuraavana päivänä Cafe Engeliin aamupalalle.

Nainen nauraa hyväksyvästi kulmiaan kohotellen.

-Mut sehän olis ollu aivan syvästi julmaa... vai kaduttaako?
-No ei, ei tod.

Veri suhisee päässä ja vaatteet riisutaan pois. Nainen konttaa sängylle, mies ryntää perään ja vetää alushousut naisen nilkkoihin niin että resorit rusahtavat. Aivan sama, nainen ajattelee. Henkkamaukan pöksyt ovat halpoja. Kaikki toimii kuin juna.

Viiden minuutin päästä pari on yhä lukittautunut suutelemaan. Turvonnein huulin hymyillään kuin omenavarkaissa. Kun naisen nännit ovat imemisestä, hampaista ja pyörittelystä arat, siirtyy mies nuolemaan jalkoväliä.

-Ootas, mun pitää hakea jotain.

Hyvä, nainen miettii. Saahan tässä jotain sisäänsäkin.

Mies rullaa näkin päällensä vaikka kokonsa puolesta sopisi paremmin durexeihin. Mitäpä tässä makuasioita kiistelemään. Kunhan on. Jos et ole siveä, ole ainakin varovainen. Mitä se sitten latinaksi olikaan. Se ei juuri taivu edes sisään painuessaan. Hetken päästä on lämmitelty. Himo on noussut. Täältä ei enää peräännytä.

-Hei, saanks mä vaihteeksi tulla sun päälle, syliin?
-Saat, saat tottakai, saat aivan mitä haluat.

Nainen kiipeää. Mies painaa taas suunsa tämän rintoihin. Kuinka suloista. Nainen hautaa sormensa miehen niskaan. Niskan iho on sileä ja pehmeä, juuri ruskettumisen aloittanut, aivan kuten naisenkin. Hiki on kihartanut hiukset ja ne kiertyvät naisen sormien ympärille. Kestää vielä ainakin kymmenen vuotta ennen kuin ne saavat ensimmäiset harmaansa. Sehän on ihan poika vielä.

Nyt ei pidä harhautua ajattelemaan muuta, nainen miettii. Nyt pitää panna ja nauttia tästä. Nuorta lihaa alla, ei saa pilata.

Pitää naida.

Vain vaivoin kostutetut sormet vihlaisevat ensin tunkeutuessaan naisen pakaroiden välistä sisään. Nainen toivottaa ne tervetulleiksi ja väistää kipua nojaten hieman enemmän eteenpäin. Se toimii. Klitoris painuu lähemmäs poikaa ja liikettä. Mistä ihmeessä nämä ovat temppunsa oppineetkin? Entiseltä tyttöystävältä? Nainen vilkaisee pojan ilmettä. Se alkaa olla toisella puolella, katse kääntynyt hämärään sisällä. Nainen seuraa. Enää ei mietitä.

Ai ai, elää elää, panna panna, vapaa vapaa, panna panna. Elää.

Liike lakkaa ja nainen on yhtäkkiä heitetty paiskattu kylmälle autiolle harmaalle rannalle. Ei auta liikahtaakaan tai terävät kivet repivät jalkapohjat auki. Hän rutistaa silmänsä kiinni, ei halua Lemminkäisen äitiä seurakseen. Kaukainen humina kertoo aalloista, huojentaa hänen mielensä, ja aallot pelastavat hänet ja tulevat, nostavat ilmaan, hukuttavat, vievät pois.

Poikakin on saanut.

Kaikki on oikein. Elämässä voi onnistua.

seksi vie ja taksi tuo

Nuorempana kaikki oli helpompaa tai kuten hieman humalainen isäpuoleni kerran sanoi, "silloin mielessä oli vain viina ja se toinen v:llä alkava."

Nylon Beat laulaa: seksi vie ja taksi tuo. Aivan näin toki asiat eivät olleet, koska silloin meillä ei ollut rahaa taksiin. Sen sijaan liftattiin, käveltiin ja ajettiin pyörällä. Nylon Beat löi itsensä läpi vasta muutamaa vuotta myöhemmin talouden nousukaudella. Ja mekin kuuntelimme vain rokkia. Vittu minullakin oli mielessä, omani.

Lukiolaisena muistan ajatelleeni lähinnä naimista. Viikot homehduimme koulussa ja odotimme viikonloppua. Joskus tietysti kaikkea hauskaa tapahtui myös keskellä viikkoa ja välitunnilla vessassa käydessä saattoi alushousuistaan löytää viimeisimmän rakastajan hiuksia tai muuta. Sanan rakastaja tilalla oli pano. Minulla oli suhde mieheen jolla oli pitkä vaalea tukka. Hänellä oli hieno iso penis ja haaveilin seksistä hänen kanssaan noin kahden tunnin välein. Lopulta aloimme seurustella ja muutimme yhteen asumaan. Kahden kuukauden kuluttua emme harrastaneet seksiä enää lainkaan. Se oli ensimmäinen masennuskauteni jonka muistan selkeästi.

Hämmästyttävintä näin jälkeenpäin ajatellen on se, etten muista saaneeni orgasmia yhdynnässä miehen kanssa silloin kaikesta naimisen riemusta huolimatta, vaan opin siihen vasta ensimmäisenä lukion jälkeisenä vuotena. Olisi hienoa muistaa ja jakaa se maaginen eka kerta jona näin tapahtui. Valitettavasti elämäni ei näiltä osin täytä tarinankertojan haavetta, vaan muutoksen on täytynyt tapahtui pikkuhiljaa, koska erityistä muistikuvaa ei ole. Ei ole suurta kertomusta, ilotulituksesta, vapautumisesta, naiseksi tulemisesta, vaan hiljaista ja tuhnuista muutosta värinässä, aluissa ja lopuissa ja aaltoilussa, vähitellen laukeamiseksi tunnistettavaa, jossain poikaystävän päiväpeiton ja hikisen vartalon välissä.

Silti nautin seksistä hurjan paljon enkä muista olleeni koskaan yhtä kiimainen kuin silloin. Eniten nautin miesten ajattelemisesta. Haavelin paikoista ja tilanteista ja käsistä vartalollani. Koska pitkätukkainen mieheni oli baarimikko, haaveilin eniten seksistä baarissa, sulkemisajan jälkeen, lisäkiihokkeena pelko tulla ravintolapäällikön yllättämäksi. Fantasiassani istun baarijakkaralla, savukiehkuroita ympärilläni, kun hän, nahkainen liivi tuoksuen, ottaa minut. Naimme rajusti. Se miten toimituksen voisi teknisesti tehdä baarijakkaralla ei laimentanut fantasiani tuottamaa nautintoa. En koskaan ajatellut janoavani uusia kokemuksia. Tajusin vasta jälkeenpäin että kokemukset olivat silloin uusia ja siksi janosin niitä.

Romantiikka ei tainnut kuulua käsitykseemme seksistä vaikka varmaan saatoimme valehtelematta sanoa rakastavamme poikaystäviämme. Rakastelin ensimmäistä kertaa vasta aviomieheni kanssa. Nuoruus oli kaukana viattomuudesta niin kuin se nyt ymmärretään.

Eronneena alle kolmikymppisenä mietin usein seurustelusuhteen aloittamisen mahdottomuutta, koska romanttinen ihastuminen tai edes rehellinen järkirakkaus tuntuu toivottomalta ja kaukaiselta. Nuorena kuitenkin seurustelimme yhtä mittaa. Miten se oli niin helppoa silloin? Miksi se on niin vaikeaa nyt?

Totuus on, ettei se ollut silloin helppoa, mutta toivottoman suhteen aloittamisen ei kuviteltu olevan samalla tavalla haitallista kuten nyt, tai toivottomuus vain määriteltiin eri tavalla. Jo kolmekymppisen aika valuu muka vähiin. Meillä on kiire, vihdoin, olla aikuisia ja tehdä järkeviä valintoja ja rakentaa suhteemme ja elämämme vakaalle pohjalle. Olemme viimeksi aloittaneet seurustelun parikymppisinä. Koska viimeiset muistikuvamme seurustelusta ovat sohvien, mikroaaltouunien ja cd-levykokoelmien jakamista, olemme unohtaneet että ne alkoivat näiden kodinomaisten tilanteiden sijaan naimisesta vuosijuhlien jatkoilla siinä missä kaikki muukin. Nyt tietomme suhteista saadaan televisiosta. Tv-sarjoissa ihmiset ihastuvat ja tutustuvat toisiinsa, mutta näin ei käy meille. Lopulta olisimme valmiita aloittamaan jopa hulluja, epätoivoisia ja epämääräisiä, janottavan tuhoontuomittuja salasuhteita, mutta niitäkään ei ala. Niiden aika on vasta kun olemme viiskymppisiä.

Nuoruutemme suhteet olivat toivottomia siinä mielessä, ettei niistä ollut kestämään. Ne pitivät huolta sen ajan tarpeistamme, eli naimisesta. En muista tunteneeni erityistä intohimoa yhtäkään poikaystävääni kohtaan ja tunne oli varmasti molemminpuolinen. Halusimme seksiä, mutta tarpeemme ei ollut yhteistä, se vain oli samaa. Puhuimme seksin harrastamisesta kuin golfista. Rakkautemme oli tottumista toiseen naimisen väliaikoina. On harhaa kuvitella, että ikävuodet turmelisivat nuoruuden viattomuuden. Viisitoistavuotias näkee maailman selkeästi ja jokaisen keisarin ilman vaatteita. Viisitoistavuotias näkee, kuinka kaksikymppiset miehet naivat neljätoistavuotiaita tyttöjä käypänä vaihtokauppana talvi-iltojen lämpimistä autokyydeistä ja ilmaisesta taskulämpimästä kossusta. Viisitoistavuotias ymmärtää vanhempien hiljaisuuden ruokapöydän ääressä, toivottaa jopa tervetulleeksi niiden avioeron, näkee ikätovereiden isien konkurssit, omakotitalon myymisen ja merkkifarkkujen hitaan vaihtumisen halpahallimalleihin. Viisitoistavuotiasta ei ymmärrä keski-ikäinen sosiaalitantta, joka käsittelee tätä tarkkanäköisyyttä kertomalla lapsuuden liian aikaisesta loppumisesta ja meistä patriarkaatin uhreina. Vasta kun olemme turtuneet maailmaan hieman, alamme kiduttaa itseämme kuvittelemalla, että naimisen, lämmön ja kännin pitäisi olla jotain muuta kuin naimista, lämpöä ja humalaa ja että ne ovat käypää valuuttaa vain symbolina muusta.

Rakastelin ensimmäistä kertaa silloin tulevan aviomieheni kanssa. Seurustelin samaan aikaan edellisen miehen kanssa ja olin hiipinyt salaa yöllä uuden rakkauteni luo. Olin halunnut hänet ensimmäisestä silmäyksestä. Kun laskeuduin hänen ylleen hämärässä pitäen kiinni kukkakuvioisen sohvan selkänojasta, raportoin asiasta myöhemmin siihen astisen elämäni upeimpana seksikokemuksena. Kerroin tyttöystävälleni että rakastelimme. Ottaen huomioon suhteemme tragiikan ja tarpeen saada riittävä syy irrottautua edellisestä, se oli varmasti mitä parhain määritelmä. Kun olin pettänyt häntä päämäärättömästi ja jatkuvasti avioliittomme viimeiset vuodet, luulin tehneeni väkivaltaa omalle rakkauskäsitýkselleni.

Nuorena kokemuksien suunta on selvä: ne vievät eteenpäin, lisäävät ymmärrystä. Enää seksi ei vie mennessään. Tiedämme mitä se on ja mitä se ei ole, mistä sitä saa ja mitä emme ole kokeilleet, emme hyvästä syystä ole tehneet. Kotiin pääsee turvallisesti taksilla.

Nuoruuden selkeys on mennyttä. Nyt tiedämme liian vähän tai liikaa tai emme ole unohtaneet tarpeeksi.

mikäpä ei alkaisi sadepäivänä

Huomenta,
lisään tähän blogiin kirjoituksiani sitä mukaa kun saan niitä valmiiksi ja kehtaan julkaista.